Categories Sukupuoli Kajaani

Thai huorat seuralainen naiselle

thai huorat seuralainen naiselle

Suchen Sie nach Erotische. Cockring Deko und Lehrkräfte. sex toy consisting of a whore.

Kaupungissa ei paljon tarvinnut kulkea, jotta tämän sinisilmäisen idyllisyyden sain pois sarveiskalvoiltani. Olin sairauteni johdosta päivän Damienia jäljessä saapuessani kaupunkiin, eikä hän tollo taaskaan ollut muistanut jättää avainta vastaanottoon, joten jouduin odottamaan väsyneenä ja kipeänä häntä alakerran baarissa ja kadulla.

Baari oli täynnä  rahanpuutteessa olevia terhakoita huoria ja A4-kokoiset mainokset mainostivat viagra-vodka-cola -drinkkejä 5 dollarilla, joka varmasti tehoaa. Katujen Happy Pizza ravintoloista saisi pizzaa marihuanalla ja muilla fiilistä parantavilla täytteillä.

Ulkona kaduilla oli kerjäläisiä paljon. Silmiinpistivät erityisesti tietysti nuoret nälkäiset lapset ja runsas amputoitujen määrä. Sanotaan, että Kambodza on maailman suurin miinapelto. UNTAC arvioi, että vuonna maassa oli kymmenen miljoonaa maamiinaa. Kambodzan pinta-ala on noin , km, joten per joka km2 oli keskimäärin yli 50 miinaa. Psyykkisesti rankkaa asua maaseudulla, jossa ei koskaan tiedä milloin pamahtaa. Pystyisitkö itse rennoin mielin poimimaan sieniä Naantalin syysmetsissä, jos tietäisit alueella olevan maamiina?

Se on valitetttavaa todellisuutta miljoonille Kambodzan maaseudun asukkaille ja Kambodzassa onkin suhteellisesti maailman eniten amputoituja, joka ihminen. Monille heistä on ainoaksi selviytymiskeinoksi jäänyt kerjääminen turistien lähellä. Yhdellä sujuvati englantia puhuneella oli saksalaiselta hyväntekeväisyysjärjestöltä saatu pyörätuoli. Apu oli tullut oikealta suunnalta ja toivon, että apua tulee siltä suunnalta myöhemminkin.

Pysyin tiukkana ja jätin ojossa olleet kädet tyhjiksi, helpotusta nälkään en hänelle suonut ja hänen oli jatkettava kovaa työtään ja kelata itsensä seuraavalle ehdokkaalle. Surullisen esimerkin siitä kuinka suuressa rahanpuutteessa ihmiset elävät kuulin Damienilta. Noin seitsämän vuotias pikkupoika seurasi häntä pitkään yrittäen selvittää jotakin ilman englannin kieltä.

Poika odotti Damienia hänen käydessä pesulassa ja sieltä aina hotelliin aulaan asti. Damienille selvisi, että tämä pikkupoika myi takapuoltaan.

Phnom Penhissä ei ole lainkaan julkista liikennettä, enkä nähnyt edes yhtään taksia-autoa. Ihmiset kulkevat moottoripyörä takseilla tai moottoripyörä tuk-tukeilla, eli mottoripyörällä vedettävissä kärryissä. Suomalaismatkaajan kanssa otimme tuk-tukin vankilamuseoon. Vankilassa olomme aikana satoi rankasti vajaan tunnin. Vajaan tunnin sade sai kadut tulvimaan pahimmillaan polviin asti vettä. Liikenne ruuhkautui täysin ja yhdessä risteyksessäkin odottelimm e noin puolituntia paikallaan.

Epämukavaksi istuskelun teki moottoripyörien putkista pöllähtänyt pakokaasupilvi. Kahtena seuraavana päivänä ilmiö toistui, eikä ollut mukava polkea normaalistikin vainosti tuoksastavien ja hieman sotkuisten markkinoiden läpi, kun 20 sentin vesikerroksessa lillui rehujen rämmäleitä, kalanruotoja, kananruhoja, kondomeja ja kaikkea muuta paskaa.

Tulvaongelmiin oli yksinkertainen selitys. Kaupungissa ei ole katuviemäreitä tai sellaisia ei ainakaan silmiini osunut. Myös katuvalojen vähäinen määrä teki auringonlaskun jälkeisestä kaduilla kulusta pimeää.

Phnom Phenistä Siem Reapiin ajo oli helppoa kruisailua asfaltoidulla tiellä. Tai siis oli Damienille. Minä taas tein helposta ja yksinkertaisesta tuskaista ja vaikeaa. Tein ensimmäistä kertaa matkalla todella kovaa tehoharjoittelua ja pitkästä aikaa tunsin jaloissani, keuhkoissani ja sydämessäni kuinka pahalta tuntuu harjoittelu maksimisykkeen tuntumassa.

Pari kovaa treeni päivää verottivat voimia niin, etten ole vielä jaksanut pyöräillä Angkor Watille. Kova rasitus ja sen jälkeinen lepo on ainoa lääke, joka saattaa saada minut kohoamaan polkupyörällä muutaman tuhannen kilometrin päässä olevalle metrissä sijaitsevalle Mount Everestin perusleirille.

On minullakin merkillinen arvojärjestys, kun asetan fyysisen harjoittelun etusijalle, ennen tutustumista mystiseen ja maailman suurimpaan uskonnolliseen temppeliin Angkor Watiin. Minä yksinkertaisesti saan enemmän revittyä irti fyysisen harjoittelun haasteellisesta kokonaisuudesta, kuin yhden antiikin aikaisen kaupungin kiertelystä, sillä en kuitenkaan jaksa pureutua syvällisesti alueen historiaan ja miettiä minkälaista elämä siellä on mahtanut olla luvulla.

Sen enempää en saa kiksejä Khmeerien taidokkaasti kaivertamien suurien hindupatsaiden hyvin säilyneiden yksityiskohtien päivittelystä. Eikös se niin ole, että se osoittaa sivistyneisyyttä, kun on käynyt ja on kiinnostunut tällaisista historiallisista paikoista? Seuraavat kaksi kuukautta minun pitäisi olla aivan jossakin muualla kuin pyöräilemässä mutaisilla teillä ja vastailemassa hello!

Paikka, jossa minun pitäisi olla seuraavat kaksi kuukautta on kotisohvani ja pääelinkeinoni pitäisi olla Jalkapallon MM-kisojen ja Ranskan ympäriajon seuraaminen. Syntiä on niiden väliin jättäminen ja minun pitää kehittää netti-addiktio, jotta pysyn edes sen verran kärryillä tapahtumista, ettei tietämättömyyteni takia sentään odottamassa olevaa taivaspaikkaani viedä. Tosin netti-addiktion saavuttaminen täällä taitaa olla yhtä kiven takana kuin Suomessa palaneen ihon saavuttaminen Vai kuinka on?

Australia ja Thaimaa kuva-albumeihin lisäsin uusia kuvia. Uutuutena sivuilta löytyy Kambodza kuva-albumi. Vaihtoehtoisesti samaa matkaa voi seurata Damienin blogissa www. Teillä tallaamattomilla Pakse 23 Kesäkuu The roads are rough, the dust is out of control and pretty much everything outside of Phnom Penh and Siem Reap is falling apart. Tiet ovat rouheita, pöly on kontrolloimatonta ja melko tarkkaan kaikki Phnom Penhin ja Siem Reapin ulkopuolella on räjähtämässä käsiin.

Angkor Thomin antiikin aikainen kaupunki alue lukemattomine temppeleineen mm. Angkor Wat on vaikuttava kokonaisuus. Minulla vähän lukeneella miehenalulla ei kuitenkaan ole historiantuntemusta niin paljoa, että ymmärtäisin ja pystyisin asettamaan Angkorin sivilisaation mahtavuuden sen aikaisiin mittapuihin. Minulla ei ole edes mitään hajua mitä ihmiset tuolloin ovat Suomessa puuhanneet. Ajan rapautttamat harmaat temppelit ovat silmilleni ja mielelleni liian kaukaisia asioita, jotta jaksaisin keskittyä niiden tutkimiseen.

Suuret temppelit ja taideteokset edustavat minulle vain jotakin hyvin vanhaa ja lähes kuollutta. Angkor on hindulaisten aikaansaannoksia ja Kambodza on tänä päivänä suurelta osin budhalainen maa.

Minulle täysin vieraasta maailmasta olevat asiat menivät täysin yli hilseen. Rehellisesti sanoen minua ei edes kiinnostanut koko käärmeenmaidon lypsämis ynnä muut hindujumaitarinat. Ymmärrän vain sen, että kyseiset tarinat ovat olleet niiden luoneiden ihmisten todellisuudentajun mukaisia ja heille hyvin tärkeitä.

Yhtä tärkeitä kuin amerikkalaisille Hollywood-elokuvat. Temppeleiden seinät, portit ja patsaat ovat olleet ajan ihmisille sen aikaisia kirjastoja, kaitafilmejä tai digitaalisia formaatteja, joissa tarinat on kerrottu. Angkorin alueen suunnitelleet ja luoneet ovat halunneet jotain entistä suurempaa, parempaa, toimivampaa ja inhimillisempää. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi heillä on täytynyt olla selvä ja vahva missio miten luoda kyseinen sivilisaatio ja sen aikaan saaminen on vaatinut paljon työtä.

Ja se pelkästään se on kunnioitusta herättävää. Minä hahmotan maailmaa hyvin pitkälti liikunnan pohjalta, koska siihen tuhlaan suurenosan energiastani. Nämä muinaiset angkorilaiset hahmottivat elämäänsä sukupolvelta toiselle kulkeutuneiden hindujumaltarinoiden kautta. Hienoa, että kaikki eivät tukeudu samaan jumalaa. Vaikka minä en tarinoiden sanomaa itselleni pystynytkään avaamaan, niin olen varma, että kun asettautuisin aloilleni, jättäisin pyöräni hotellille ja kävelisin rauhallisesti ympäri aluetta tutustuen taideteosten sanomiin, niin löytäisin tarinoista paljon viisaita ajatuksia, joista voisin imeä ja ymmärtää omaa pientä maailmaani paremmin ja kenties jopa hieman muuttaa omaa maailmankuvaani.

Kaikkiin asioihin paneutumiseen aika vain ei riitä, sillä pyöräily, muu treenaus, lukeminen, rentoutuminen, nukkuminen, venyttely ja syöminen vievät oman aikansa ja jossain välissä pitäisi näitä viestejäkin tuhertaa. Nykypäivän virikkeitä täynnä olevassa maailmassa on tehtävä valintoja mihin rajalliset voimavaransa uhraa. Päätinkin jättää Angkorin tarkemman tutkimisen asiantuntijoiden harteille ja voin sitten kotiin palattuani vuosien kuluttua katsoa aiheesta vaikka uuden BBC: Möyrittyään tuhansia tunteja kukkamultalapio kädessä ja nokka kiinni mudassa ja kivilohkareissa etsien todisteita teorioilleen tai sitten ideoita uusille sellaisille.

Katsokaapa tekin sitten se dokumentti, niin minä pääsen luikertelemaan pois Angkorin historian esittelystä. Tunsinkin itseni tyhmäksi ihmisten joukossa, jotka olivat niin innokkaita valokuvaamaan ja vaikuttuneiden oloisia. Saivatko ihmiset vastauksia joihinkin heitä askarruttaneisiin kysymyksiin, joita he olivat aiemmin pohtineet? Ymmärsivätkö ja tiesivätkö he todella temppeleiden ja taideteosten tarinoita?

Olivatko he kaikki paneutuneet historiaan paremmin kuin minä? Miksi ihmiset kulkevat niin nopeasti, eivätkö he ihmiset kuitenkaan ymmärräkään jotain minulle ihmeellistä? Vai keräävätkö he vain pisteitä matkapäiväkirjoihinsa? Mikä merkitys tällaisilla historiallisilla paikoilla yleensäkin on, etenkin minulle?

Angkor oli kuin kanariansaarten rantakadut lippalakkipäisineen, t-paitaisineen ja vyölaukkuisine turisteineen. Tosin pohjoismaalaisten sijaan siellä toohottovat pääasiassa japanilaiset. He saapuvat Kambodzaan joko bussilla tai lentokoneella ja usein näkevät Kambodzasta vain Angkor Watin.

He vain päristelevät temppeliltä toiselle nähdäkseen mahdollisimman paljon ja valitettavasti minä pahoin pelkään, että monetkaan heistä eivät jälkeenpäin uhraa montaakaan hiljaista hetkeä ja ajatusta Angkorille. Viime vuonna Kiinanmuuri, tänään Angkor Wat ja ensi vuonna Hawaiji. Vastauksien sijaan, pääni oli tulvillaan kysymyksiä. En odottanut Angkorilta mitään. Sain Angkorilta ehkä parasta mitä se voi minulle tarjota.

Se sai pienet aivoni ajatusten tulvista pippurisiksi. Olen ihminen, joka on hidas ja tarvitsen aikaa ymmärtääkseni ylipäätänsä mitään. Näin minä mielluummin istuskelin ja ajattelin minulle tärkeitä asioita täysin uudenlaisessa ympäristössä, joka loi erilaista perspektiiviä ajatuksiini. Se oli Angkorin suurinta antia minulle. Enkä enempää voi vaatiakaan. En siis oikeis pystynyt asettautumaan luvun ihmisten asemaan ja enkä tempautua hindutarinoiden vietäviksi. Sen sijaan pystyin asettautumaan paremmin pienten kauppaa käyvien lasten asemaan.

Ennen Angkor Watille menoa pysähdyin istuskelemaan ja syömään mandariineja leveälatvaisen ja vahvarunkoisen puun alle. Vieressäni istui arviolta kahdeksan vuotias, ruskeaan ruudulliseen kauluspaitaan ja oranssisiin collegehousuihin pukeutunut pikkupoika, jonka pikimusta otsatukka oli poikamaisen hellyyttävästi sekaisin. Hän myi baanaanin lehden sisässä paistettuja ja kookosmaidolla kostutettuja riisi-banaani kääryleitä. Kääryleet olivat suussa sulavia.

Poika oli erilainen kuin suurin osa muista lapsikauppiaista, jotka olivat kovin innokkaita ja yritteliäitä saamaan postikortteja ja huiveja kaupaksi. Oranssipöksyinen poika oli maltillinen ja vain esitteli mitä hänellä oli tarjottavana, eikä hän sen enempää kääryleitään tyrkyttänyt. Hän ei myyntityötään ottanut niin vakavasti ja hän piti välillä istuskelutaukoja katsellen Angkor Watin vallihautaa tyyni ja haaveileva ilme kasvoillaan.

Hän oli selvästi enemmän taiteilijatyyppiä kuin kauppapoika. Välillä hän haukotteli oikein syvältä vatsanpohjasta ja näytti näin lapsityöläisten inhimillisyyden, sillä muut lapsimyyjät näyttivät lähinnä amfetamiinihöyryissä olevilta myyntitykeiltä, niin energisiä he olivat.

Poika pysähtyi usein selvästi haaveilemaan jostakin tai hän oli niin väsynyt, ettei jaksanut kaupitella äidinsä paistamia kääryleitä. Hänellä ei välttämättä ole juuri koskaan aikaa leikkiä kavereidensa kanssa, koska hänen tulee elättää perheensä. Lapset kehittyvät ja oppivat leikkimällä, eivätkä tekemällä työtä. Työtä tekevät lapset eivät ole terveellinen pohja yhteiskunnan kehitykselle, heiltä puuttuu turvallisuuden tunne.

Köyhyyden oravanpyörä on näin valmis. Soin pojalle pienen iloisen hetken rankan työpäivän lomaan leikkimällä hänen kanssaan muutaman kymmenen minuuttia ennen siirtymistä vallihaudan toiselle puolelle Angkor Watin muurien sisäpuolelle. Teimme kaikenlaisia pahoja temppuja mm. Tyhjän juomapullon puhalsimme täyteen ilmaa ja sijoitimme pullonkaulaan kiviä ja muita sopivan kokoisia esineitä ja lyömällä pulloon riittävän kovaa tuli siitä oiva pikkutykki. Angkor Watilla haaveilin puolisen tuntia ja tulin taas ostamaan pojalta yhden lisäkääryleen ja leikimme naruleikkejä ja ihmettelimme kuin suuri oli kämmeniemme koko ero.

Damienin saavuttua oli aika jättää hyvästit pojalle ja tehdä viimeinen vilkaisi yli sillan kohti Angkor Watia ja iloisin mielin polkaista takaisiin Siem Reapiin. Siem Reapista jatkoin Damienin kanssa kohti Laosia, pientä syvällä Pohjois-Kambodzan maaseudulla kulkevaa tietä pitkin.

Suomessa tie olisi varmasti merkitty 1: Alkumatka sujui leppoisasti asfaltoidulla pinnalla jättäen pehmeät ja lopulliset jäähyväiset Angkorin alueelle. En osaa yhtään sanaa Khmeeriä häpeän suunnattomasti, mutta sen verran hankalaa venguttamista kieli on etten yksinkertaisesti pysty sitä oppimaan ja ainoa tapa löytää eteenpäin on pysähtyä ja ruveta toistamaan seuraavan kylän nimeä ja viittoilla eteenpäin.

Aina ihmiset eivät ole samalla aaltopituudella kanssani ja vastauksen ulos saaminen ei aina ole helppoa. Muutaman kilometrin päässä Angkorista keskellä risteystä kysyin nuorilta sisaruksilta mihin päin pitäisi suunnistaa, että pääsisin seuraavalle temppelille Beng Melealle. He puhuivat poikkeuksellisen hyvää englantia ja ymmärsivät mitä sanoin. Matkaa on km tod. Niin mikäs on oikea suunta? Olen muuten matkalla maailman ympäri. Myöhemmin taisimme hieman eksyä turhan pienille poluille.

Mutta se ei lainkaan haitannut, sillä kurvailimme lähes vitivalkoisella, kapealla ja hyvällä hiekkatiellä halki kyläraittien, joita reunusti korkeat kookospalmut ja puutarhat. Erityisesti mieleen jäi pienet, ehkä kolmivuotiaat munasillaan tepastelleet pojankoltiaiset, jotka olivat päässeet tekemään hieman pahojaan ja värjäämään turpansa mustiksi noella. Voi, että heillä oli hauskaa, kun he jatkoivat pahojen tekoa pusikossa. Ovat ne lapset kyllä aika hauskoja epeleitä ja suurin murheeni matkallani onkin, etten näe 5-vuotiaan pikkusiskoni kasvua isoksi tytöksi.

Löysimme muutaman mutkan kautta Beng Melealle johtavalle päällystetylle tielle, mutta Beng Melealle se helppo kurvailu sitten loppuikin. Siihen asti mihin turistit haluavat mennä oli kunnon tie ja siitä eteenpäin kärrypolkua. Damien polki helposti ja kevyesti, kevyellä, leveärenkaisella ja jousitetulla fillarillaan pehmeillä ja upottavilla metsäpoluilla. Minä sain kyllä maksaa korkojen kera mukavasta elämästäni eli ruunsaasta tavaramäärästä sekä sliksirenkaista.

Menoni oli todellista tervanjuontia, kun työnsin, raahasin, ja vedin pyörääni pehmeässä hiekassa. Istuttuani takaisin satulaan ei kestänyt kauankaan, kun sain taas nieleskellä hiekkaa naama maassa.

Etenin 5 km tuntivautia. Kenkäni olivat niin täynnä hiekkaa, että varpaitani sattui. Kolotukseen sain helpotusta hyräilemällä Didon Sand in my shoes kappaletta. Onneksi illan tullen saavuimme pieneen Kamboo ar nimiseen kylään ja sain tyhjentää kenkäni hiekasta.

Kylässä ei ollut sähköa, mutta koulu ja kaivo kylästä löytyi. Kylässä oli ehkä 20 taloa. Kylässä moottoripyörien sijasta ruuhkia aiheuttivat jaloissa juokevat vaahtosammuttimen kokoiset lapset, kanat ja koirat. Melbournessa kylän keskustan löysi, kun kulki korkeiden pilvenpiirtäjien suuntaan. Tässä kylässä keskusta löytyi korkeimpien kookospalmujen alta. Lähes eristyksissä olevassa kylässä oleminen on todellista friikkishowta. Mitä ikinä teenkin niin talojen verannoilta ja puiden takaa kurkkivat uteliaat ihmiset seuraavat tarkasti jokaista liikettäni.

Puhumattakaan ihmisringistä joka minua ympäröi. Kylissä on aina puheliaampia miehiä joukossa ja eräs vajaa kolmekymppinen sinkkumies otti meidät varjelukseensa ja tarjosi majoituksen puutolppien päässä olevassa talossaan. Illallisella yhdistimme voimamme, kun hän kokkasi riisistä ja meidän tonnikalasta ja munista maittavan illallisen. Koko illan puhelimme keskenämme, mutta vallitseva kielimuuri teki keskustelusta kovin hankalaa. Turhauttavaa, todella turhauttavaa, sillä hänellä tuntui olevan paljon tarinoita kerrottavaksi.

Kylissä ei ole valoja ja elämänrytmi kulkee auringonlaskun ja nousun tahdissa. Ihmiset nostavat päänsä tyynystä ja perseensä puulattialta kello 5. En oikein tiedä mitä ihmiset aamulla touhuavat. Eivät syö, eivät tee mitään työtä, vaan hengailevat vain ympäriinsä ja juttelevat. Taisi olla maataloudenkierrossa meneillään helppo vaihe, sillä kaikissa muissakin kylissäkin aikaa oli kovin paljon hengailuun ja pellot olivat ihmisistä tyhjiä.

Aamulla tajusin ottaa renkaistani ylinmääräiset 4 baaria pois ja matka jatkui entistä sujuvammin. Edellisenä päivänä tyhmästä päästä kärsi koko ruumis.

Seuraavat neljä päivää kuljimme tällaisistä puutalo-kookospalmu kylistä kyliin ja kylien välissä taistelimme tietä eteenpäin viidakkopoluilla. Ajoittain ajo oli rytmikästä pujottelua mutkaisilla ja kuoppaisilla pikkuteillä, joiden svengaava rytmi toi todellista nautintoa menoon.

Minulle paskamaisinta oli pehmeässä hiekassa taapertaminen, koska aina piti taluttaa. Damienin poljettua kauas horisonttiin. Usein polku oli niin kapea, että usein pyöräni takalaukut laahasivat kuivuneen puronuoman molempia seiniä ja kasvillisuus niin tiheää, että piikikkäät kasvit repivät sääriin pikkuhaavoja. Yhteen kylään jouduimme raahautumaan mutaisen riisipellon 50 cm-metrin pientareilla ja niiltä putoaminen tarkoitti mutakylpyä. Usein ylitimme pikkujokia pyöräilemällä niiden yli, mutta kerran joki oli niin suuri ja silta rikki, että jouduimme kantamaan vehkeemme yli uoman, kahlaten vyötäröä myöden kovassa virrassa.

Heikommin asiat olivat rekalla, koska se jouduttiin kokonaan tyhjentämään tavaroista ja taistelu joesta ylöspääsemiseksi oli pitkä ja meluisa. Yksi luontoisetu näissä pikkuteissä oli. Miljoonat kuopat tekivät ruuanlaitosta helppoa. Spong oli pitkään mielissämme, sillä se oli pitkällä matkalla ainut karttaan merkitty kylä ja sitä toistamalla pääsimme uskomattomalla tuurilla useimmiten oikeaan suuntaan ja jos emme päässeet niin ihmeen kaupalla aina jostain metsän kätköistä ilmeistyi mies viidakkoveitsineen pelastuksemme.

Kertaakaan emme eksyneet kunnolla ja lisäksi vältyimme sateilta yhtä kertaa lukuunottamatta jos olisi satanut rankasti olisimme siellä vieläkin ja silloinkin otin siitä ilon irti, kun olimme juuri saapuneet päivän päätteeksi pikkukylään. Olin juuri kysynyt onko heillä pesupaikkaa ja alkoi sataa. Repisin vaatteet pois ja suuntasin päinvastaiseen suuntaan kuin muut eli sateeseen ja räystään alle suihkuttelemaan. Nautiskelin viileästä suihkusta kuin en olisi huomannutkaan talon alla sateen suojassa minua tuijottaneita kymmenpäisiä kyläläisiä.

Suihkun jälkeen lisäsin kyläläisten hämmennystä soittamalla minisoittimestani hetkeen täydellisesti soveltuvan Beatlesin Hard days night kappaleen. Näissä kylissä on hyvä ottaa kaikki rennoin mielin ja sellainenkin aran asian kuin vessan suunnan kysyminenkin hoituu relulla kyykkypäräytys demonstraatiolla.

Aina ihmiset nauroivat makeasti ja osoittivat tien vessalle. Koskaan en vessa löytänyt,koska kaikki viittoilivat eri suuntiin, eli kai se vessa oli lähin riisipellon nurkka.

Näissä kylissä ei ole kunnallista puhtaanapitolaitosta, eikä kyläbulevardin varrella ole vihreitä laatikoita, joista lemmikin omistaja voi ottaa muovipussin, johon poimia puudelinsa paskat. Kylissä lehmät, koirat, kanat ja siat juoksevat vapaasti ja paskakasoja on joka paikassa, eikä minun todellakaan tarvinnut olla Hercule Poiret löytääkseni muutaman näistä kasoista juuri pestyjen keltaisten Adidas-juoksutossujeni alle.

Damien sanoi, että ihmiset näissä pienissä kylissä ovat aivan yhtä onnellisia kuin länsimaalaisetkin, vaikka heillä ei olekaan mitään. On totta, että kylät ovat paljon sosiaalisempia ja lapsilla on paljon leikkikavereita sekä naisilla juttutovereita, joiden kanssa tappaa aikaa. Kylien arvomaailma on paljon vähemmän yksilöltä vaativa kuin Suomessa.

Suomalaisessa mallissa yksilön vastuu on suuri ja häneltä vaaditaan menestyksen eteen aina vain enemmän ja parempia tekoja, mutta hänellä on vapautta yllin kyllin.

En todellakaan tiedä kumpi malli tuottaa onnellisimpia ihmisiä, eikä kiinnostakaan, mutta minua ei harmita, että olen syntynyt suomalaiseen rikkaaseen ja siten vapaaseen malliin , jossa minulla oli mahdollisuus karata kaikesta vastuusta joka minua odotti aikusiän kynnyksellä. Koko käsite onnellisuus saa minut mietteliääksi.

No joo, kyllä nyt olen kun matkustan. En edes eläkkeellä, sillä tällä eläkkeen kartuttamisvauhdilla eläkkeeni ei riitä edes tekohampaisiin. Minulle onni edustaa jotakin saavuttamatonta ja abstraktia tilaa, jonka arvot koostuvat minulle tärkeistä asoista ja teen valintani elämässäni niiden abstraktien onnellisuuden arvojen mukaan.

Mielestäni paremmin ihmisen vointia kuvastaa tyytyväisyys, joka koostuu siitä miten on pystynyt tekemään hyviä ja oikeita valintoja siten, että ne ovat sopusoinnussa oman arvomaailmansa kanssa. Tosin asian mutkikkaaksi tekee se, että arvomaailma muokkatuu omien valintojen mukaan.

Eli hyvinvointia ei määrittele ulkoiset olosuhteet vaan yksilön tekemät valinnat. Toki myönnän sen, että ulkopuoliset olosuhteet antavat aina kehykset valinnoille, mutta sitä en myönnä, että ystävät, terveys, perhe, rauha ja vauraus ovat avaimet onneen. Paremminkin ne vain luovat hyvät edellytykset tyytyväisyyteen. Fakta on kuitenkin se, että jos ei ole itseluottamusta, ei ole tyytyväisyyttä, aivan sama asuuko lehmänpaskamajassa tai kuninkaallisessa kartanossa. Paikalliset kertoi,että se on pari vuotta ja thai ottaa uuden madon koukkuun.

Norski kun lähti kuukauden lomalta,niin nainen alkoi katsella uutta uhria ja vanhus jäi. Nyt kyseinen lyyti on kusettanut ainakin 3 norskia samanlailla. Onko norskit tyhmiä vai mikä tässä hommassa mättää. Norja vs Suomi Turskien valtiolla on jokaista Norjalaista kohti puoli miljoonaa euroa ylimääräistä öljyfyrkkaa. Hatullinen paskaa ja Jutta sekä Jyke jotka lapioi sitä lisää sinne.

Naimaraha voi olla jopa yli euroa. Marjanpoimijat ei tietenkään ole thaimaalaisten menestyvien miehien kiinnostuksen kohteena, joten isä voi myydä tyttönsä alennushintaan. Hyvä tyttö tekee mitä vanhemmat haluavat. Thaimaasta voi jopa epätoivoinen suomalainen mies ostaa itselleen vaimon. Rakkauteen tämä ei tietenkään perustu. Kuten tästäkin videosta nähdään thai rouva tuolla alussa puhui asiaa. Pelkästään rumia ja epätoivoisia naisia kyseisellä videolla.

Eipä norjalaiset miehet rahoillaan ollut edes onnistunut saamaan keskitasoista thaimaalaista naista eikä tietysti yhtäkään naista Norjasta: Oliko väite liian hankala asiallisesti käsiteltäväksi? Eipä norjalaiset miehet rahoillaan ollut edes onnistunut saamaan keskitasoista thaimaalaista naista" Oletko tästä väitteestä eri mieltä?

Omasta mielestäkin nämä naiset olivat surkean tasoisia thaimaalaisia naisia. Olen käynyt Thaimaassa useiden vuosien ajan, joten tiedän mikä on tasokas thaimaalainen ulkoisesti.

Ja suomalainen avioliitto perustuu rakkauteen: Paskaako se sinulle kuuluu jos suomalainen mies hakee nuoren, hyväkroppaisen ja mukavan naisen itselleen thaikuista. Seksi sujuu ja koti hoituu, nalkutuksesta vrt suominainen ei tietoakaan. Joo, yritä vain ottaa lisää velkaa, mutta luottokyvyttömänä, et saa.

Me useimmat Suomalaiset olemme asiamme hoitaneet ja velat hoidamme helposti. Turskat ja britit Etelä-Thaimaassa viettelin pitkiä aikoja ja tutustuin moniin tyttöihin pitkälti kaveripohjalta. Lähes jokaisella oli poikaystävä Norjasta.

Turskat on tosissaan kunnostautuneet Thaimaan tyttöjen bongaukseen. Puskaradio on tehokas Thaikkujen kesken ja moni ei britteihin lähde vaikka olis millainen Romeo kyseessä. Sahara eleskeli vuosikymmenet Thaimaassa ilman passia, ilman rahaa, onnellisena toki pieniä töitä tehden.

Legioona kylläkin muisti Saharaa pienellä eläkkeelä! Sahara jätti miljoonaperinnön, pääosin taikuille. Suomesta se ei halunnut kansaneläkettä, se maa vain sylki sen silmille. Tähän mennessä hillatytöksi on valittu suomalainen, olisko nyt poimijain vuoro?

Meillä täällä Lapissa poimii kaikki muut paitti nuo hillipiluikäset. Poimijamissi pitäs valita yli 50 v vuotiaiden joukosta. Suohon on koko ketju aiheineen uponnut. Totta puhuen thaitytöt metsästää rikkaita falangeja , lottovoitta kun sellaisen saa haaviinsa. Koko laaja suku saa jatkossa elantonsa , ukko parka maksaa, maksaa Paksu lompakko - helppo lempeä pyytää.

No jaa tiedä häntä, mutta itse täällä Thaimaassa olen elellyt jo lukuisia vuosia. Viisitoista vuotta minua nuorempi, paikallisesti hyvin palkatussa työssä käyvä thaivaimoni tuo ruoan pöytään ja maksaa etupäässä perheemme laskut. Omalla pienellä eläkkeelläni osallistun jonkun verran kuluihin ja pääasiassa ostelen omat kaljani, ja joskus toki Sangsomia tai Hong Thongia pullon, joka sitten yhdessä appiukon kanssa ryypätään.

Ei niistä roposista paljon muuhun riitä. Vaimo pitää minusta todella hyvää huolta kaikin puolin, eikä koskaan naputa. Mukuloitten perään koitan tietysti päivisin vähän katsella joutessani. Eli oikein hyvin täällä menee, kiitos kysymästä. Terveisiä vaan ex-eukolle sinne Suomeen. Takaisin en suostu elävänä täältä lähtemään. Menestyneiden thaimaalaisten saamat thaimaalaiset naiset ovat sitten täysin eri asia. Suomessa kun nyt nähdään näitä yleisesti ei haluttuja thaimaalaisia naisia eikä lähes koskaan mitään muuta.

Katos toi eka video tuolta ja näet millaseen tilanteeseen nämä suomalaisille tarjolla olevat naiset saa miehen. Luuletko, että joku uskoo juttusi? Jos tuo tarinasi on totta, en tosiaankaan viitsisi tunnustaa, että vaimosi passaa sinua kuin p Onko vaimosi vähä-älyinen vai miksi hän hyväksyy tuollaisen kohtelun?

Hoitaisit edes kotihommat niin että vaimosi saisi raskaan päivän jälkeen tulla siistiin kotiin ja valmiille aterialle. Ex vaimosi ei varmaan ole menettänyt paljoa menettäessään sinut ja uskon, ettei hän halua sinua takaisin kuolleenakaan, saati elävänä! Tosin en vieläkään usko, että tämä on tositarina, kirjoitit vain ärsyttääksesi suomalaisia naisia. Kaipa siitä tuli hyvä mieli sulle.

Minua vain raivostuttaa tällaiset höpöjutut. Oot siis löytänyt kivan kotiapulaisen elämääsi. Oikea mies tekee mitä hän itse haluaa. Ei siihen tarvitse kuulua kumppania ollenkaan, jos mies ei halua. Jos mies elättää naisen kaikki ok. Jos taas toisinpäin niin johan alkaa viherfeministisiideripossut oliko liian vaikea sana? Tasa-arvoa tässä maassa kyseiset emakot kyllä vaativat mutta vain jos saavat mansikat kakun päältä. Vittuako se sinulle kuuluu jos he molemmat ovat tyytyväisiä elämäänsä, mene sinä polkupyörällä sinne ydinvoimalan työmaalle itseäsi nosturiin köyttämään.

Ja jätä älypuhelin kotiin ettei meidän tarvitse lueskella sinun typeriä juttujasi. Vahinkolapsi thaimaalaisen naisen kanssa. Miten thaimaalaisen naisen Suomessa oleskelu, jos miehenä ei ole valmis tekemään avioliittosopimusta? Entä miten lapsen kansalaisuus ja lapsen Suomessa olo, jos mies ei suostu menemään naimisiin? Ne thaimaalaiset naiset kuule hymyilee, vaikka mikä olisi, koska se kuuluu niiden kulttuuriin. Vaikka ne kuinka hymyilisi, niin voivat olla ihan saamarin nyreissään.

Että onhan se elämä kivaa, kun ei koskaan tiedä, mitä se eukko oikeesti ajattelee, kun on typerä hymy naamalla Vuonna oli suuri matkailun mainoskampanja Thaimaassa käynnissä ja silloin meidän matkatoimistomme puhui hymyjen maasta ja tästä tämä urbaani legenda sai alkunsa. Thait on superaitoja ihmisiä ja näyttävät tunteensa paljon avoimemmin kuin esimerkiksi suomalaiset. Länsimaisissa kauppaketjuissa, ravintoloissa ja hotelleissa thai- henkilökunta on koulutettu asiakaspalvelussa hymyilemään ihan kuin täällä meilläkin ainakin pitäisi olla koulutettu Thait ei virnuile turhaan.

Ei miehet eikä naiset. Kommunikoinnissa he arvostavat paljon meitä enemmän rehellisyyttä, suoruutta, hyvää käytöstä eivätkä koskaan korota ääntään. Tarvittaessa saat kyllä Thaimaassa turpaankin ja kunnolla jos alat uhittelemaan tai olemaan epäkunnioittava. Silloin tulee kukkakioskin mummukin potkimaan sinua kun makaat maassa mutta sitä saa mitä tilaa. Niin sen pitäisi olla täällä meilläkin kaikkien vääräleukojen maassa. Samalla kun vaimoni vetää itseäni perseeseen kuten sun, ollaan vähän vaan idiootteja sun tapaani.

Mä vaan tykkään provoilla ihmisille, jotka luulevat olevansa jotakin repesin tähän lauseeseen, ootko pilvessä tosissasi? Jotkut tykkäää kalusta perseessä, en minä, mutta sinua se näyttää miellyttävän. No on kalu pyllyssä! Eikö tällänen alkuinen baari Mikko sais haluta kalua pyllyyn? Call me Marilyn ewwww ;. Suomi vs Thai Thait on ylpeitä kansastaan ja suvustaan.

Suomessa saa hävetä suomalaisuutta tätä menoa kiitos myös tästä kataisille ja täti tiukka- urpilaisille. Meitä on peloteltu ja ajettu nurkkaan tässä byrokratian helmi- poliisivaltiossa siinä määrin että kukaan ei enää tiedä mitä saa tehdä ja mitä ei ja sitten me vapistaan vaan nurkassa. Thaimaalainen ilmaisee itseään kyllä reippaasti tarpeen vaatiessa ja heillä on siihen luonnollinen terve logiikka käytössään joka meiltä on tukahdutettu ja unohdettu.

Seurataanpa saavatko "ylpeät thait "mitään korvausta marjakeisarilta, joka on tehnyt miljoonia omaan kukkaroonsa ja vienyt thaimaalaisilta maatiloja. Orjat ja byrokraatit Pohjoisen orjakauppiaat on järkyttävää sakkia.

Paksut kultakettingit kaulassa kurvaavat isolla mersumaasturilla maha pystyssä pikkusikari hampaissa orjiensa keskelle ja antaa 2 euroa jokaiselle päivän työstä. Äijillä riittää pokkaa ja ne laittaa vaikka poimijan lihoiksi jos siitä joku maksaa. Meillä on byrokraattia maassamme mutta nyt vuosien orjakaupan jälkeen aloitetaan vasta puhua siitä että pitäisiköhän ehkä perustaa joku edunvalvonta organisaatio thai- poimijoille Eiköhän tuosta hengen porukasta joku voisi perehtyä asiaan ettei taas palkata jotakin Himasta tai Ollilaa tähänkin hommaan Markka-aikaan sai 8 mk kilo.

Hinta on painettu alas käyttämällä orjapoimijoita. Toki hillasta ja mustikasta tuli paremmin, mutta keisarit ei maksa sen vertaa, että sais etes pensakuluja. Kuka hemmetti vetää näitä ikivanhoja juttuja esiin? Aloittajan sanoma oli hieno ja totuudellinen mutta nimimerkkien amm poimija ja faa1olivat ala- arvoisia.

Miksi kirjoittaa mokomaa roskaa jollei sanottavaa aiheesta ole? Minä nyt sitten vain niin kauhiasti ihmettelen??? Samaa mieltä, mutta 28x kysyn vaan Se siitä aiheessa pysymisestä, yritä olla edes mies. Nimimerkille pata kattilaa tmsellaiselle: Konttaan koko päivän ripotellen tuhkaa päälleni anteeksiantoa anoen. Kiitän että olet jaksanut lukea höpinöitäni.

Sitten latasi sekoituksen hylsyyn, kiersi pään rullalle ja antoi takaisin. Tykkään Mekghong- petroolista; sen makuun tottuu ja on mieto ja virkistävä rantajuoma, vettä pitää muistaa kulauttaa päälle. Noh siinä sitten tupakkia vetelin ja mailman kauhut ja niiden ajattelu jäivät kaus taa Sittenhän teki mieli vesijettiin. Kuski siinä jotain mongersi mistä en selvää saanut. Käännyin rantamamman puoleen joka selvensi että jettiäijä oli kysellyt ajokunnostani mutta hän oli sanonut että toi äijä on ollut tässä hänen paikassaan ainakin 10 x ja joka päivä se on mau.

Koskaan ei ole mitään sattunut. Minä puikkoihin ja menoksi. Pikkuaallot paukkuivat, kone ärjyi ja fiilis oli kohdillaan Heh, kyllähän sinun jutut on ihan viihdyttäviä, kiitos niistä. Välillä vähän menee överiksi, kutta niinhän se elämässä joskus käy. Leppoisa mies kun olen niin olen leppynyt jo. Semmoinen kysymys tuli mieleen kun joskus heitit, että hauberi on sulla 60cm, niin se on kyllä iso, millä sportilla se on hankittu, kun kuitenkin noista jutuista päätellen et ole ihan mikään fittness-henkilö ;?

Kiitän anteeksiannosta Pataa ja kattilaa! Kiva ettet ole enää vihainen! Olen kyllä hieman hauiskääntöä vääntänyt, en nyt mikään kaappi kuitenkaan ole. Mittasin juuri hauikseni ja se oli 43 cm. Jos olen sanonut sen olevan 60 niin olen valehdellut tai ollut hitonmoinen kaatokännilyöntivirhe Höpötykseni perustuvat aina omakohtaisiin tapauksiin ja ovat pääsääntöisesti totuudellisia.

Vuosikymmenien saatossa ne saattavat hieman värittyä, tietysti myös pieni kirjailijanvapaus sallittakoon? Thaimaassa asuu normaaleja mukavia ihmisiä. Olen ollut naimisissa monta vuotta Thaimaalaisen kanssa ja asun riisin viljelijöiden kylässä. Täällä kyllä elämän meno on hieman erilaista kuin turisti paikoissa. Päivä alkaa tosi aikaisin aamulla. Naiset aloittaa kokkaamisen viiden maissa,koska munkit tulee ruoka "kerjuulle kuuden jälkeen.

Sitten porukka menee temppelille aamiaiselle,joka on melkoinen rituaali,kestää yli tunnin,sunnuntaisin yli kaksikin tuntia. Budhalaisuus on läsnä kaikkialla.

Raha ei ole kovin keskeisellä sijalla täällä. Syödään riiiä ja kasviksia,kanan tai kalan kanssa. Minun vaimoni on kaunis hoikka nainen,vaikka onkin yli 30 vuotias. Pitää kodin kunnossa ja minut tyytyväisenä kaikin puolin. Mutta on maalais nainen aina asunut täällä. Joskus ihmetyttää,kun hän ei tiedä muusta maailmasta mitään. Olen näyttänyt netistä kuvia Suomesta ja ensi kesänä,varmaan sinne tullaankin.

Suomessakin on hyviä naisia,mutta minulle osui aina itsekeskeisiä ahneita naisia Suomessa asuessani. Koettakaa kestää räntäsateita,ja lomailkaa täällä ahkerasti. Olen aivan kateellinen nimim. Näin Thaimaassa kun olet löytänyt mielenrauhan. Minusta ei taas tuohon oikein olisi olen liian levoton luonne. Tervetuloa lomalle suomeen ja tehkääpä nyt pieniä buddhalaisia oikein monta!

Olen päinvastoin toistamieltä kanssanne.. Hyi Saatana Aasialaisia Naisia!! Itse olen itkenyt yksinäisyyttäni useilla eri foorumeilla jo kauan ja sitä miksen kelpaa kellekkään naiselle. Niin sitten tullaan tyrkyttämään Thaimaalaisia ja muita Aasian reissuja että sieltä sieltä naisen saisit Siis mut aasialaiset naiset saa päinvastoin oksentamaan vinosilmä ulkonäöllään!!!

Oma on valintasi 3. Joo onhan nämä aika pahan näköisiä joo Valitse vapaasti viivan ylä tai alapuolelta viisi esimerkkinaista: Yksinäinen poikamieshän on vanha tuttumme Sika-Amalia, tekstistähän tuntee heti! Tämä oli hieno vanhan tarinan ylösveto, en sitä ollut sitä aiemmin lukenutkaan. Vastaan tähän siksi että olen Minäkin pari x olen käynyt maaseudulla oppaiden kotona sekä ihaillut sitä siisteyttä mitä yllä pitävät huolimatta vaatimattomista puitteista.

Vierailevaa farangia kohtelevat kuin kuningasta konsanaan. Hels'kati hyvää sapuskaa tekevät. En tiedä onko se vain vieraan kunniaksi syödä sianpäätä melkein joka päivä. Se on kallein ruhonosa siitä possusta. Asukit oikaiskoot jos olen vääräåssä kuten useasti olen.

Aaveille yleensä syötetään ja juhlissa syödään, naudan pää on vielä arvokkaampaa. Sian pää on liiankin rasvaista aina syötäväksi, vaikka varaakin olisi. Vähän toista mieltä 4. Osittain totta tämä, mutta myös pitkälti palturia. Yllättävän moni köyhemmän alueen tyttönen hinkuu täällä Suomessa luksus brändejä, laukkua, vaatetta, kenkää jne ihan vain silläkin perusteella, että on se aika kuukaudesta. Ei siinä enempää syitä tarvita, kun tavaralla paikataan entistä köyhyyttä. Sääli, että moni mies tosiaan ostaa kaiken pyydetyn, jotta puoliso ei karkaa rikkaamman perään.

Onneksi osalla miehistä on myös realistisiä ja maanläheisiä thaimaalaisia kumppaneina. Ikävä kyllä, kaikkea näkee yhteisössä liikkuessa. Eli varovaisuutta, jos edes harkitsette kumppania tuolta suunnalta. Suoli24 ei petä koskaan Naisten halveeraamista koko keskustelu, yäk: Mikä onkaan parempi kuin Thai Lady?

Kyllä näin on, sillä kymmenet thainaiset ja tytöt eivät voi olla väärässä. . Pimeässä mutkittelimme laiturilta toiselle ja seurasimme joen päälle laitureiden . Baari oli täynnä rahanpuutteessa olevia terhakoita huoria ja A4-kokoiset mainokset. Ja ei siihen parittajaa tarvita, naiset (ja miehet) ihan itse lyöttäytyvät seuraan. . Mitäpä muutakaan varten miehet Thaimaahan menevät kuin huoraamaan!. 1. elokuu Olen käsittänyt että olet aika perillä thai kulttuurista, niin olen erittäin kiinnostunu . Kun naiset huoraavat, niin mitä miehet tekevät Thaimaassa? . Tämä johtuu osittain siitä, että nainen saa seuraa koska vaan ja kuinka vaan. Thai huorat seuralainen naiselle

SEKSIKAUPPA KOTKA THAI HIERONTA SALO

Sihteeriopisto suomi tantra massage finland